Kirjoittaja: Jari Koski
Kiipeilyn pelisäännöt ovat kirjoittamattomia lakeja, jotka liittyvät esimerkiksi reittien tekemiseen ja pulttaukseen, sopuun kalliolla, projekteihin, eri kiipeilytyyleihin, nousutavan ”puhtauteen” ja raportointiin. Asian ydin on se, että kiivetessä kunnioitetaan muita kiipeilijöitä ja heidän arvojaan, kiipeilypaikkoja ja niiden maanomistajia sekä lähiasukkaita, muita luonnossa liikkujia sekä itse luontoa.
Kiipeilyn etiikan voidaan sanoa olevan määrätyn paikallisen tai isomman yhteisön yhdessä hyväksymä tapa tai käytäntö tehdä asioita. Usein suomalaisessa kiipeilyssä pidetään oikeana noudattaa paikallista etiikkaa, jos se on ”tiukempaa” kuin maanlaajuinen – päinvastoin ei yleensä toimita.
Suomessa on keskustelua kiipeilyn etiikasta herättänyt lähinnä pulttaus ja reittien greidaaminen. Kallioiden pulttaus on hyvällä mallilla maassamme, kiipeily-yhteisö on aika lailla samoilla linjoilla asiasta. Kiipeilymäärien ja myös erilaisten toimijoiden -harrastajien lisäksi mm. kokeiluryhmiä ja kaupallisia toimijoita – lisääntyminen kalliolla koettelee ajoittain sopua eri ryhmien välillä, nämä tilanteet ratkaistaan yleensä kohteliaalla käytöksellä ja maalaisjärjellä.
Yhteiset eettiset arvot ja pelisäännöt löytyvät kiipeily-yhteisön toimesta. Niin kauan, kun toiminta ei ole yleisiä lakeja tai säädöksiä rikkovaa, ei minkään viranomaisen tai yhdistyksen pidä puuttua etiikan rajojen etsimiseen.
1. Reitin teko ja pulttaus
Luonnollisilla varmistettavia (trad) halkeamalinjoja ei pultata jos reitin vaikeusastetta kiipeävä trädikiipeilijä pystyy liidaamaan sen turvallisesti trädinä. Luonnollisilla liidaaminen tuo uuden ulottuvuuden kiipeilyyn joten sitä kannattaa kokeilla varsinkin kun on jo kiivennyt sporttia pidemmän aikaa. Trädireittiä voi kiivetä yläköydellä.
Joillakin kallioilla paikkaa kehittänyt kiipeilyporukka tai maanomistaja on päättänyt, että kalliolle ei asenneta pultteja. Joskus saattaa olla eri syistä niin, että määrätty sektori kalliosta tai boulderalueesta on rauhoitettu kiipeilyltä. Kunnoitetaan tätä päätöstä. Joskus taas kallio on kehitetty enemmän sporttikallioiksi, kuitenkin trädilinjat pidetään trädilinjoina. Ei ole ollenkaan sama kiivetä ”omilla kamoilla” reittiä jossa on pultit.
Jos löydät käytössä olevasta kiipeilykalliosta linjan johon haluat tehdä reitin, niin ota yhteyttä paikalliseen kiipeilyseuraan tai kalliota kehittäneisiin harrastajiin. Heillä on jo tietoa esimerkiksi maanomistajista, lupa-asioista, rajoituksista ym.
Pulttaus tulee jättää kokeneille reitintekijöille! Pulttaaja on vastuussa asennuksen ja reitin laadusta ja kestävyydestä.
Boulderkohteissakin kannattaa access-ongelmien välttämiseksi ottaa ensin yhteys paikan kehittäjiin ennen uusien reittien putsaamista.
2. Projektointi
Uuden reitin ensinousu
On tavallista että reitin löytänyt, puhdistanut ja pultannut henkilö projektoi (eli harjoittelee puhdasta liidiä varten) reittiä jonkin aikaa. Varsinkin vaikeimmissa reiteissä aikaa reitin pulttauksesta – tai trädilinjan tapauksessa puhdistuksesta – onnistuneeseen liidiin saattaa kulua kuukausia, jopa vuosia.
Taustalla on yleensä se, että paljon työtä reitin löytämiseen, puhdistukseen ja pulttamiseen käyttänyt haluaa itse saattaa projektinsa päätökseen. Muiden kiipeilijöiden on annettava reitin tekijälle ”työrauha”, mutta aina voidaan keskustella siitä, miten pitkä aika projektointiin käytetään. Yleensä reitintekijän saa helposti käsiinsä ja asiasta voi keskustella jos haluaa itse kyseistä reittiä kiivetä.
Mistä tiedän, onko edessäni oleva reitti jo kiivetty vai vielä kiipeämätön projekti?
Vakiintumassa oleva käytäntö on merkitä kiipeämätön projekti punaisella nauhan tai narun pätkällä, jolloin muut näkevät, että kyseinen reitti on vielä kiipeämätön projekti. Punainen nauha ensimmäisessä pultissa tai yläankkurissa voi merkitä myös sitä, että pultit tai ankkuri on juuri liimattu tai reitti on esimerkiksi irtokivien takia vielä vaarallinen. Jätä siis tällainen reitti rauhaan, vierestä löytyy varmaan muita reittejä ja pääset kyllä aikanaan ensinousun jälkeen tämän kyseisen reitinkin kimppuun!
Olemassa olevan reitin työstö
Reitin projektoinnin aikana ei pidä jättää jatkoja tai slingejä roikkumaan kalliolle. Toinen kiipeilijä ei välttämättä halua käyttää tuntemattomia jatkoja ja lisäksi nämä välineet ovat koko ajan näkyvillä ja pistävät lähiasukkaiden ja luonnossa liikkujien silmään.
3. Ensinousu
Reitin ensinousu tehdään puhtaasti liidaamalla, eli reitin alusta lähtien yläankkurille tai reitin päälle, omin voimin. Putoaminen, jatkosta tai pultista kiinni ottaminen tai pultille astuminen tulkitaan epäonnistumiseksi. Ensinousun tekee reitin löytänyt, puhdistanut ja sporttireitin kohdalla pultannut henkilö, ellei hän ole tätä kunniatehtävää jollekulle muulle antanut.
Ensinousija päättää reitin luonteen (reitin kulku ja varmistustapa) eli ilman hänen lupaansa reittiä ei saa muuttaa! Esimerkiksi luonnollisesti ensinoustua linjaa ei pultata eikä pulttireittiin asenneta lisää pultteja ilman ensinousijan lupaa.
4. Nousutavat
Jos kiipeät omaksi iloksesi kertomatta tai raportoimatta suorituksiasi minnekään, ei nousutavoilla tai nousun ”puhtaudella” ole suurtakaan merkitystä. Jos kuitenkin – niinkuin useat kovaa treenaavat kiipeilijät – lähdet mukaan leikkiin missä vertailet omia nousujasi muiden vastaaviin, on reilun pelin periaatteiden mukaan noudatettava tiettyjä sääntöjä. Tässä tärkeimmät alkuperäisen tiukan tulkinnan mukaan:
On-sight: Reitistä ei ole muuta etukäteistietoa kuin se mitä kiipeilijä näkee alhaalta. Kiipeilijä ei ole ennen yrittänyt reittiä eikä esimerkiksi laskeutunut ja tarkastellut otteita eikä nähty kenenkään kiipeävän sitä. Kukaan muu ei ole antanut suullista tai kirjallista tietoa reitistä. On-sight on kiipeilyn kuninkuuslaji ja arvostetumpi kuin harjoitellut suoritukset.
Flash: Kiivetty ensimmäisellä liidiyrityksellä niin, että reitistä on saatu etukäteistietoa. Ei kuitenkaan ole laskeuduttu ja tarkasteltu reittiä.
Red point: Reitti liidattu puhtaasti etukäteisharjoittelun – esimerkiksi yläköydellä harjoittelun – jälkeen.
Yläköysikiipeily on hyvä tapa treenata tekniikkaa ja kestävyyttä sekä harjoitella vaikeaa reittiä ennen liidiyritystä, mutta on muistettava, että reitti on kiivetty puhtaasti vasta kun se on liidattu. Puhtaassa suorituksessa ei siis tulla kertaakaan köyteen lepäämään tai oteta kiinni jatkosta tai pultista.
Trädiliidi on puhdas silloin, kun välivarmistukset on asetettu nousun aikana. Valmiiksi asennetut luonnolliset varmistukset muuttavat reitin luonteen lähemmäs sporttireittiä.
Tässä vielä muutamia ”sääntöjä” puhtaan liidin tavoittelijoille:
Esiklipit: yksi esiklippi on sallittu silloin kun alustan tai klipin korkeuden vuoksi on siltä pudottaessa ilmeinen loukkaantunisen vaara.
”Stepping stone”: Kivien tai muun tavaran pinoaminen reitin alle sen vuoksi, että yletyttäisiin maasta parempiin otteisiin, on huijausta.
Ankkurin klippaus: Yläankkuriin klipataan reitin otteista eli dynoaminen vaikean sekvensin ohi ankkuriin roikkumaan ja sen jälkeinen klippaus on eettisesti arveluttavaa.
Otteiden putsaus: Älä käytä teräsharjaa valmiilla puhtaalla reiteillä. Käytä tarvittaessa pehmeää oteharjaa/hammasharjaa ja rättiä.
Jos merkitset ”piilossa olevia” otteita mankalla, niin käytä malttia ja putsaa merkit pois. Mankkaviivoilla merkitty kallio ei ole kaunis näky ja ne pilaavat jonkun muun on-sightin.
5. Muut kiipeilytyylit
Talvikiipeily (mixed- ja jääkiipeily) eivät ole sallittua kesäreiteillä! Hakut ja raudat rikkovat helposti otteita, joten ne kuuluvat vain ja ainoastaan talvikiipeilykallioille.
Joillakin talvi- ja jääkiipeilypaikoilla on voimassa lyöntihakojen ja porahakojen käyttökieltoa, kasviston ja maaston erityistä varjelua kulumiselta ym. Drytool-kiipeily on samoista syistä sallittu vain kallioilla, jotka eivät sovellu vapaakiipeilyyn esimerkiksi huonon kivilaadun vuoksi.
Teknoaminen eli tekninen kiipeily on kiipeilytapa, jossa käytetään välivarmistuksia ”otteina”, yleensä niin että niiden varassa edetään köysiä, jalkalenkkejä ja sligejä käyttäen. Teknoajalle tuttuja välineitä ovat tavallisten vapaakiipeilyvälineiden lisäksi muun muassa: köysitikkaat, daisy chain, huukki, rurp, pecker, copperhead, fifi-koukku, mikrokiilat ym. Kyseessä on siis varsinainen välinelaji. Kun vanha tekninen reitti on ”vapautettu”, niin teknistä kiipeilyä ei tällä mielellään enää harrasteta. Vapaareiteillä voi esimerkiksi sadepäivänä kiipeillä teknisesti, mutta erityinen varovaisuus on ehdottoman tärkeää. Kiiloja ja frendejä voi käyttää järkevästi, mutta vasaran käyttö on ehdottomasti kielletty eli lyöntihaat ja copperheadit pitää jättää kotiin! Koukkujen eli skyhookkien käyttö on erittäin arveluttavaa lohkeilemaan taipuvilla kallioilla kuten Olhavalla tai Nuuksion laatalla.
Soolokiipeily (free solo) on myös kiipeilyn laji, siinä edetään yli boulderoinnin korkeudella ilman turvavälineitä. Soolokiipeilyssä epäonnistuminen johtaa aina vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan, joten lajin harrastaminen vaatii suurta kokemusta, harkintaa ja omien kykyjen ja psyyken tuntemusta!
6. Vaikeusaste eli greidi
Vaikeusaste eli greidi kertoo kiipeilijälle, kuinka paljon taitoa/voimaa/työtä reitin kiipeämisen voi olettaa vaativan verrattuna muihin reitteihin koko Suomessa ja myös koko maailmassa. Boulderkiipeilyssä on oma vaikeusasteikko ja köysikiipeilyssä myös omansa. Kummassakin on myös erilaisia kansallisia asteikkoja – euroopassa käytetään yleisesti ranskalaista köysiasteikkoa ja boulderoinnissa ns. Fontainebleau-asteikkoa. Briteillä on ihan omat asteikkonsa, ja sen avaaminen olisi kokonaisen oman artikkelin aihe. Tädikiipeilyssä käyteään yleisesti sporttikiipeilyasteikkoa, toki britit omaansa. Jää- ja mikstakiipeilyssä on ihan oma asteikkonsa.
Sisähalleissa greidit tuntuvat yleensä helpommilta kuin ulkokalliolla, johtuen osittain siitä että sisällä reitinluku on paljon helpompaa. Myös alueellisia eroja on siinä, miten vaikealta greidin reitti tuntuu – sekä sisällä että ulkona (tämän tietää jokainen, joka käynyt Ranskan Fontainebleaussa :)). Greidit ovat parhaimmillaankin suuntaa antavia, joten älä anna niiden pilata kiipeilypäivääsi.
Reitin ensinousija antaa arvion vaikeusasteesta, mutta koska reitti yleensä tuntuu kovin erilaiselta erityyppisistä ja -kokoisista kiipeilijöistä, asettuu lopullinen vaikeusaste vasta useamman toiston jälkeen. Poikkeuksena on klassikkoreittien greidaus, niihin harvoin puututaan. Näin ollen greidissään alueen ensimmäiset reitit tuntuvat yleensä varsin tuimilta.
7. Sopu kallioilla
Jos kalliolla on muita kiipeilijöitä, ei ole suotavaa varata linjoja pitkäksi aikaa. Varsinkin yläköyden pitäminen suositulla reitillä puoli päivää aiheuttaa epäsopua. Jos on tunkua samoille reiteille, kannattaa keskustella asiasta.
Älä heitä ylhäältä köysiä sektorille, jossa on liidaajia kiipeämässä. Kun olet varmistanut, ettei ketään ole alla, huuda kuitenkin ”Köysi!” ennen köyden heittämistä.
Kallion reunalla liikkuminen voi tiputtaa pikkukiviä tai keppejä alla olevien päälle, vältä siis reunalla liikkumista. Jos kuitenkin huomaat minkä tahansa esineen putoavan alas, huuda välittömästi ja kovaa ”Kivi!”.
Jos kiipeät reittiä teknisesti, on parempi antaa tilaa vapaasti kiipeileville köysistöille. Yleissääntö on, että ”vapaammalle” kiipeilylle annetaan etusija: laskeutuja/laskeuduttaja < yläköysikiipeilijä < liidaaja.
Ja vielä ehkä tärkeimpänä: jos tapaat maanomistajan tai lähiasukkaita, näytä ystävällisin puolesi! Kiipeilyn jatkuminen on usein kiinni näiden ihmisten kiipeilijöistä saamasta kuvasta.
Käytä sovittuja parkkipaikkoja ja kulkuteitä, älä metelöi ja kerää sekä omat että muiden roskat pois.
