Teksti ja kuvat: Hannu Mieskolainen @barefoothanski. Julkaistu Kiipeily-lehdessä 2023-2
Keväällä 2020 pandemian suljettua kiipeilyhallit, halusin päästä ulos kiipeilemään ilman kiirettä, joten ajattelin järjestää itselleni viikonloppureissun jollekin isommalle sektorille. Toisaalta voisihan mukaan pyytää muitakin, niin reissu olisi opettavaisempi, pohdin. Kerroin ajatuksesta Ladeon hallilla, jolloin sain kuulla aiemmin järjestetyistä Vaasa Boulderfesteistä ja siitä se idea sitten syntyi!
High Sport Wasa ry järjesti kolme Vaasa Boulderfest -tapahtumaa vuosina 2016–2018 Vaasan Hautuumaa-alueella. Hyvästä meiningistä huolimatta heillä ei enää ollut resursseja jatkaa, joten kapulan siirto Lahteen osui oivalliseen hetkeen. Vaasalaisilta sainkin hyviä vinkkejä tapahtuman järjestämiseen.
Ensimmäiset Lahti boulderfestit 2021
Syksyllä 2020 tutkin 27 Cragsiä ja totesin E75-sektorin olevan mainio Lahti BoulderFestiä ajatellen, onhan siellä paljon kiivettävää sekä harvinaista hiekkakiveä. Festin ohjelman, markkinoinnin ja muun materiaalin kimpussa hurahtikin muutama talvikuukausi. Mainos- tai media-alan ihmisen apuja olisi kaivattu, mutta tiedonlevitys kiipeilijäkansalle onnistui kohtuullisesti ilmankin.
Koska toteutin Festin omalla rahalla ja omin nokkineni, oli toiminta aika vaatimatonta ja amatöörimäistä. Muun muassa markkinointi keskittyi Facebookin kiipeilyryhmissä ilmoitteluun ja Googlen työkaluilla web-juttuja sorvaten. Erilaisten tapahtumien järjestelyistä minulla on kokemusta vuosien ajalta, mutta joka lajissa on aina omat kuvionsa.
Talven aikana suunnittelin tapahtumalle logon, markkinointiohjelman ja piirtelin lukuisat ohjeet ja esitteet. Leiriytyminen, tulenteko, pandemian vaikutus ja mahdolliset viranomaisilmoitukset työllistivät jonkin verran. Tarkoituksena oli tehdä tapahtuma, jossa huomioitaisiin lainpykälät, kuten kokoontumislaki, mutta byrokratia olisi minimaalista ja järjestely helppoa.
Keväällä 2021 tein useamman maastokatselmuksen kohdealueelle, selvittelin maanomistajia, parkkipaikkoja ja muuta tarpeellista. Valtatien länsipuolelta löytyi sopiva parkkialue, johon maanomistaja antoi käyttöluvan. Majoittumisalueen (Camp Horizontal) suunnittelin kivenheiton päähän ensimmäisistä kivistä. Metsävessa ja turvallinen campgrill syntyivät pienen pohdinnan myötä. Homma näytti jo aika hyvältä.
Toukokuun puolessa välissä E75:lle kokoontui kahden päivän aikana noin 80 kiipeilijää ympäri eteläistä Suomea. Sää oli oivallinen, majoittujiakin kymmenkunta ja jengi todellakin tykkäsi menosta. Ensimmäistä kertaa ulkona kiipeileviä oli ilahduttavan paljon mukana ja muutama ulkomaalainenkin. Muuta oheisjuttua, campillä lauantaina pidettyjä iltabileitä lukuunottamatta, ei ollut. Yöpyjiä oli sekä teltoissa että vaneissa. Itse vietin metsässä kolme päivää, sillä perjantaina rakentelin tapahtuman ja nautin luonnosta iltatulilla.
Pääosin lähetyksiä tapahtui lähikivillä eli Iso hiekkakiven ja Kattokiven alueella. Onhan siinäkin 50 reittiä koettavaksi, muun muassa klassikko Kukkakeppi, 6A ja Kattokiven seiskat. Ajatus kauempana olevien kivien hyödyntämiseen jäi vaivaamaan mieltä.
Jatkoa vuonna 2022
Festin kävijöiden palautteen innoittamana lähdin suunnittelemaan heti syksyllä seuraavaa, vaikka alkujaan tapahtuma oli tarkoituksena järjestää vain kerran. Ensimmäiset ilmoitukset julkaisin jälleen marraskuussa Facebookissa parannetulla LBF-logolla. Jotain uutta piti saada kehitetyksi, joten keksin kiipeilyaiheisen oheiskilpailun ja etsin muutamia yhteistyökumppaneita. Kaikki hyvä, mitä kumppaneilta sain, jaettiin suoraan kävijöille. Pääsääntöisesti nämä sisälsivät web-kauppojen alennuksia, harjoja ja mankkaa sekä kilpailun palkinnot.
Edellisen vuoden kaavalla toimet etenivät talven myötä. Face-ryhmien mainoksissa käytin ensimmäisen Festin valokuvia ja kiipeilyhalleille tein printtimainokset. Ohjelmaa kehittelin kattavammaksi, muun muassa päälava-idea tuli mukaan ja merkitty polku kauempana oleville kiville. Huonon sään varalle sovimme vaihtoehtoisen tilaisuuden Lahteen Ladeon kiipeilyhallille. Talven mittaan koetin saada järjestelyapuja tälle vuodelle, koska tiesin tehtävää olevan aika paljon. Hallin kundit onneksi sparrasivat ideoitani.
Festi oli nyt viikkoa myöhemmin kuin edellisenä vuonna, joka osoittautui sään puolesta hyväksi ratkaisuksi. Parkkipaikka ja leiri olivat samat kuin aiemminkin, opasteita hiukan paranneltu. Jälleen menin alueelle jo perjantaina rakentelemaan paikat kuntoon. Tänä vuonna ensimmäiset festaajat tulivatkin jo perjantai-iltana, joten sain bileseuraa illaksi.
Kahden päivän aikana kiipeilemässä kävi arviolta jopa 140 henkilöä. Ensi kertaa ulkona kiipeileviä oli paljon ja edellistä enemmän eisuomenkielisiäkin. Sää suosi, ihmisiä parveili kivillä kuitenkaan jonottamatta ja tunnelma oli nouseva. Lauantaina tapahtui onnettomuus, jossa olisi voinut käydä todella pahasti, mutta onneksi pudonnut kiipeilijä selvisi kasvojen pehmytkudosvaurioilla, tikeillä ja parilla sairaalayöllä. Onnettomuutta puitiin iltanuotiolla pitkään ja puolilta öin saimme puhelimeen ruhjoutunut naama -selfien peukun kera.
Mäkelän alue jäi jälleen siistiksi meidän poistuttua sunnuntai-iltana, väsyneenä ja iloisena. Oli selvää, että vielä kolmas kerta festataan E75:lla!
Toinen kerta on tapa, kolma tekee perinteen
Edellisten vuosien tapaan tapahtuman suunnittelu alkoi marraskuussa, jolloin päätin ajankohdan: tällä kertaa se oli toukokuun viimeinen viikonloppu. Markkinointi käynnistyi Facebookin ryhmien mainoksilla ja web-sivun kasaamisella. Jälleen oli tarve uudistaa ja jotenkin kasvattaa tapahtumaa, joten lisäsin ajankohtaan myös perjantain. Etsin uusia yhteistyökumppaneita ja uudistin myös oheiskilpailua. Reitin kauempana oleville kiville toteutin huomattavasti aikaisempaa lyhyempänä ja päätin järjestää myös kaksi työpajaa.
Web-sivulla oli visiittejä aiempia vuosia enemmän ja ihmiset ottivat aktiivisemmin yhteyttä ennen Festiä, tunnelma oli hyvinkin odottava. Sää kuitenkin esti perjantaina kiipeilyn, joten se meni aiempien vuosien tapaan tapahtuman rakentelussa sadekuurojen lomassa. Paikalle toki tuli useampia ihmisiä, joten kiva oli tulistella perjantai-iltana porukalla. Kolme urhoollista kävi illan hämärissä kivilläkin.
Lauantai oli vilkas päivä, sää puolipilvinen ja sopivan viileä. Lähikivet vetivät jälleen mukavasti kiipeilijöitä, joidenkin käydessä kauempanakin. Ensikertalaisia ulkokiipeilijöitä ja kansainvälistä väkeä osallistui hyvin. Pääkaupunkiseutu edusti noin puolta kävijämäärästä, lahtelaisten jäädessä selkeästi vähemmistöön. Monet olivat aiemminkin käyneet Festeillä. Spottaus-työpaja oli hyvä ja opettavainen tapahtuma. Iltanuotiolla perinteisesti kitara soi, makkarat paistuivat ja yksi tietokilpailukin kisattiin.
Sunnuntai jäi melko hiljaiseksi päiväksi, vaikka E75:lla sää oli kiipeilyyn erinomainen. Ilmeisesti Etelä-Suomen rankat sadekuurot säikyttivät kiipeilykansaa. Kauemmalla kivellä oleva päälava hiljensi entisestään lähikivien aluetta. Reitinavaus-työpaja oli onnistunut, sillä kolme uutta linjaa syntyi eräälle kivelle ja kaikki tykkäsivät. Vaikka väkeä oli Festillä hillitysti, meininki oli silti hyvinkin lähettävää. Tapahtumassa kävi viikonlopun aikana noin 130 kiipeilijää, joka sään osalta oli varsin kiitettävä määrä. Uudelleen Festeille tulleiden määrä ja kävijäpalaute kertoi hyvästä tapahtumasta.
Jonkin verran rahaa ja varsinkin aikaa näiden tapahtumien järjestelyihin on mennyt, mutta kun näki kuinka kävijät nauttivat tilaisuudesta, oli se kaiken vaivan arvoista. Moni uusi kiipeilijä sai erinomaisen aloituksen ulkokiipeilyyn. E75 -alue on nyt kiivetty ja jotta LBF:stä ei tule vanha vitsi, on aika siirtyä eteenpäin. Kiitos kaikille kävijöille ja tukijoille!
Tulevaisuutta
Kävijämäärän ja saadun palautteen myötä olen vakuuttunut, että tällaiselle valtakunnalliselle tapahtumalle on jatkossakin tarvetta. Tavoitteeksi ei välttämättä kannata ottaa suurta massatapahtumaa, sillä se edellyttäisi huomattavasti suurempaa panostusta järjestelyihin ja lupiin. Toivon, että joku porukka jossakin päin Suomea saa tästä kipinän ja järjestää lähivuosina omannäköiset Bouldefestit. Tarvittaessa annan kokemukseni käytettäväksi.
