Köysikiipeily jakautuu useaan eri alalajiin, joita yhdistää turvavälineinä toimivat valjaat ja köysi. Köysikiipeilyssä reitit ovat lähes aina boulderointireittejä korkeampia ja tämän takia lajissa painottuu raa’an voiman sijasta kestävyys. Köysikiipeilyä voi harrastaa sekä sisällä kiipeilykeskuksilla että ulkona kallioilla.
Köyttä kiivetään useimmiten parin kanssa, joskus myös kolmikkona tai porukalla. Köyden tarkoitus ei ole hinata kiipeilijää ylöspäin, vaan ainoastaan pysäyttää mahdollinen putoaminen sekä laskea kiipeilijä suorituksen päätteeksi turvallisesti alas.
Köysikiipeily aloitetaan yleensä sisätiloissa kiipeilykeskuksella ja yläköydellä (eng. top rope) joko kiipeilyparin kanssa tai itsevarmistavalla laitteella. Yläköydessä putoamismatka on hyvin lyhyt ja köysi ottaa kiipeilijän pehmeästi vastaan. Monet siirtyvät myöhemmin kiipeämään alaköydellä – kiipeilytermein ”liidaamaan” (eng. lead climbing) – jossa kiipeilijä kiinnittää köyttä varmistuspisteisiin sitä mukaan kun etenee alhaalta ylöspäin.
Sisäseinät ja ulkokalliot
Köysikiipeilyssä seinät vaihtelevat kiipeilyn alalajin ja paikan mukaan. Kiipeilykeskuksilla köysiseinät ja -reitit ovat tyypillisesti noin 10–20 metrin korkuisia, ja niissä on valmiina välivarmistuspisteet, ”kiinteät jatkot”, sekä ylhäällä varmistuspiste eli ”ankkuri”, josta kiipeilijä lasketaan alas. Yläköyttä kiivettässä myös köysi on valmiina seinällä.
Suomessa köysikallioiden korkeus vaihtelee noin 10 ja 35 metrin välillä. Ulkomailla vuorien jyrkänteet ja harjanteet ovat monesti satoja metrejä – ja jopa yli 1 000 metriä – korkeita, ja tälläiset kiivetään 30–80 metrin pituisissa osissa ns. köyden pituuksina.
Köysikiipeilyn eri muodot
Köysikiipeilyä voidaan harrastaa eri kiipeily- ja varmistustekniikoita käyttäen. Tunnetuimmat köysikiipeilyn muodot ovat urheilukiipeily, trädikiipeily, tekninen kiipeily ja nopeuskiipeily.
Yläköysi
Yläköysi on yleinen tapa aloittaa kiipeily. Yläköydessä köysi kulkee ylhäältä ankkurin kautta kiipeilijän valjaisiin kiinni. Köyden toisessa päässä varmistaja kiristää köyttää sitä mukaan kun kiipeilijä etenee, ja pitää näin huolen että kiipeilijä putoaa vain hyvin lyhyen matkan, ja jää pehmeästi köyden varaan roikkumaan. Varmistaja myös laskee kiipeilijän rauhallisesti ja hallitusti alas sitten kun kiipeilijä niin haluaa.
Seinäkiipeilyn alkeiskurssi opettaa yläköysikiipeilyssä tarvittavat taidot. Kurssin lopuksi teet lyhyen näyttökokeen jolla osoitat että osaat kiivetä omatoimisesti turvallisesti, ja taitojesi todistukseksi saat varmistuskortin. Suomessa sisällä kiivetessä varmistuskortti on pakollinen. Varmistuskorttijärjestelmää ylläpitää Suomen Urheilykiipeily ry.
Sisällä kiivetessä yläköydet ovat valmiiksi seinällä. Ulkona yläköyttä kiivetessä tarvitaan oma köysi ja turvallinen ankkuri rakennetaan itse – Kalliokiipeilyn peruskurssi opettaa nämä taidot.
Urheilukiipeily eli sport/liidi/lead
Urheilu-, sportti- eli alaköysikiipeilyssä kiipeilijä kuljettaa köyttä ylöspäin sitä mukaa kun etenee ja kiinnittää sen metrin–parin välein ”jatkolla” (eng. quick draw) välivarmistukseen, ns. pulttiin.
Yläköysikiipeilyyn verrattuna liidissä putoamismatka on pidempi, sillä kiipeilijä putoaa edelliseen pulttiin/jatkoon asti. Pääsääntöisesti liidaus on kuitenkin varsin turvallista.
Seinäkiipeilyn jatkokurssi opettaa liidissä tarvittavat taidot. Kurssin lopuksi teet lyhyen näyttökokeen jolla osoitat että osaat kiivetä omatoimisesti turvallisesti, ja taitojesi todistukseksi saat varmistuskortin. Suomessa sisällä kiivetessä varmistuskortti on pakollinen. Varmistuskorttijärjestelmää ylläpitää Suomen Urheilykiipeily ry.
Sisällä jatkot ovat valmiiksi seinällä; ulkona sporttikallioilla kiipeilijä laittaa omat jatkot pultteihin.
Trädikiipeily
Trädi (eng. Traditional climbing) tarkoittaa perinteistä kiipeilyä.
Erona sporttikiipeilyyn trädikiipeilyssä kalliot ovat ”puhtaita” eli siellä ei ole kiinteitä/valmiiksi asennettuja varmistuksia (pultteja) niin kuin sporttikiipeilyssä. Kiipeilijän pitää siis edetessään asentaa tarvitsemansa varmistukset – kuten ”kiilat” (metallinen kiila) ja ”kamalotit” (liikkuvaleukainen varmistusväline) – kallion halkeamiin ja koloihin sekä kiinnittää köysi niihin.
Kalliokiipeilyn jatkokurssin trädi-versio opettaa turvalliset toimintatavat.
Tekninen kiipeily
Teknistä kiipeilyä harrastetaan silloin kun reitin otteet ovat sellaiset ettei niitä ole mahdollista kiivetä ilman apuvälineitä tai alppi- ja vuorikiipeilyn yhteydessä. Teknisessä kiipeilyssä kiipeilijä käyttää trädikiipeilyn välivarmistuksia eli mm. kamuja ja kiiloja ”otteina” edetäkseen. Lisäksi teknisessä kiipeilyssä on suuri määrä muita varusteita joiden avulla edetään, mm. tikkaat ja eri kokoisia koukkuja.
Nopeuskiipeily
Nopeuskiipeily (eng. speed climbing) on nykyisin Olympialaji, jossa tavoitteena on kiivetä ennalta määrätty reitti mahdollisimman nopeasti. Reitin otteet ja niiden sijainti ovat aina samat, joten suorituksesta muodostuu pitkälle hiottu liikesarja. Nopeuskiipeily on näyttävä, mutta harrastajamäärältään lajin muita muotoja pienempi kiipeilyn muoto. Nopeuskiipeilyä harrastetaan sisälle tai ulos rakennetuilla nopeuskiipeilyseinillä.
Jää- ja mixedkiipeily hakuilla
Myös jää- ja mixedkiipeilyssä käytetään useimmiten köyttä.
Jääkiipeily on talvella harrastettava kiipeilylaji. Jääkiipeilyseinät ovat joko luonnon – esimerkiksi jäätyneet vesiputoukset tai kallioseinämät – tai ihmisen muodostamia. Jääkiipeilyssä käytetään jäähakkuja sekä jäärautoja kiipeilyn apuna. Jäällä alaköysikiipeilyssä jäähän poraataan jääruuveja varmistuksiksi.
Mixed- eli mikstakiipeilyssä kiivetään jään lisäksi myös kallion jäätymätöntä kivipintaa käyttäen.
Köysikiipeilyn varusteet
Köysikiipeilyssä varusteina tarvitaan aina kiipeilykenkien lisäksi valjaat. Usein myös köysi ja varmistuslaite – näitä ei tarvita jos kiivetään itsestään itsevarmistavalla laitteella eli “jojolla”. Sisähalleissa yläköysikiipeilyssä tarvittavat yläköydet ovat valmiiksi asennettuina ja lead-kiipeilyssä tarvittavat jatkot ovat valmiiksi kiinnitettynä pultteihin. Lisäksi tarvitaan vyötäisille ripustettu mankkapussi, jolla olevalla magnesiumilla eli mankalla käsien hikoilua voi ehkäistä suorituksen aikana.
Ulkona kiipeilijän pitää itse asentaa yläköydet yläankkuriin ja yleensä myös rakentaa yläankkuri itse, ja sporttia kiivetessä laittaa kiivetessä jatkot seinään. Jos kiivetään trädiä, tarvitaan lisää varusteita: erilaisia liikkuvaleukaisia välivarmistuksia (eng. camalot, friend), kiiloja ja muita halkeamiin kiinnitettäviä välivarmistuksia.
Huom! Muita varusteita voi ostaa käytettyinä, mutta turvallisuusvälineitä, kuten köysi, valjaat ja jatkot, ei ole suositeltavaa ostaa käytettynä – omaa henkeä ja terveyttä ei kannata riskeerata muutaman kympin säästön takia.
Aloittaminen
Kiipeilykeskuksissa köysikiipeilyä pääsee kokeilemaan ensikertalainenkin itsevarmistavilla laitteilla. Henkilökunnalta saa tarvittavan opastuksen valjaiden sekä itsevarmistavan laitteen käyttöön ja käymällä asianmukaisen kiipeilykurssin pääsee uusikin harrastaja varsin nopeasti kokeilemaan ylä- ja alaköysikiipeilyä. Ulos siirryttäessä on suositeltavaa aloittaa köysikiipeily kokeneemman seurassa tai käymällä harrastajille suunnatun kiipeilykurssin, jotta harrastaminen pysyy turvallisena.
Turvallisuus
Köysikiipeily vie kiipeilijän korkeuksiin, joten kiipeilijän on ymmärrettävä lajiin liittyvät riskit ja niiden hallinta. Varusteiden tunteminen ja oikeaoppinen käyttö ovat olennainen osa kiipeilijän tietotaitoja ja vaatimus lajin turvalliseen harrastamiseen.
Kiipeilykeskuksilla henkilökunta voi opastaa itsevarmistavien laitteiden käyttöön, ja sisällä köysikiipeilyä pääsee harrastamaan käytyään asianmukaisen kiipeilykurssin, jossa varusteiden turvallinen käyttö opetetaan. Ulkona kiipeily tapahtuu aina kiipeilijän omalla vastuulla, joten turvallisen kiipeilykokemuksen takaamiseksi varusteisiin ja niiden käyttöön tulee perehtyä huolella.
Kiipeilyliiton jäsenseurat ja kiipeilyhallit järjestävät kiipeilykursseja, joilla opetetaan turvallinen toiminta ulkokallioilla. Suomen kiipeilyliitto kouluttaa ja auktorisoi kiipeilykurssien ohjaajia.
Lisäksi Kiipeilyliitto tukee lajin turvallisuutta tukemalla ulkokallioiden pulttausta ja kouluttamalla seuroihin osaavia reitintekijöitä. Kiipeilyliiton jäsenseurat perustavat lähiseudulleen kiipeilykallioita, joissa on laadukkain mahdollinen pulttausvarustus ja koulutettujen asentajien tekemä laadukas pultaus.
