Pohjoismainen kiipeilyleiri päästiin monen vuoden tauon jälkeen vihdoin järjestämään. Leirin isäntämaana toimi Ruotsi ja paikaksi oli valittu halkeamistaan kuuluisa Bohuslän.
Teksti Sanna Leppänen
Leirille osallistui 46 nuorta ja 12 aikuista ohjaajaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista. Lisäksi leirillä oli mukana joukko paikallisia aikuisia auttamassa kiipeilyssä, kiipeilypaikkojen löytämisessä sekä leirin yleisessä organisoinnissa. Leirille osallistuvat nuoret olivat 13-18-vuotiaita muutamaa hieman nuorempaa paikallista opasta lukuun ottamatta. Osassa maita osallistujat olivat hyvinkin tuttuja toisilleen niin kuin Tanskassa, mutta monessa maassa osallistujat tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa leirillä. Useamman vuoden tauon vuoksi Ruotsin leiri oli suurimmalle osasta leiriläisiä ensimmäinen kerta NYC-leirillä. Suomesta leirille lopulta osallistui seitsemän nuorta eri puolilta Suomea.
Leirin kotipaikkana oli koulu Brodalenista, jossa nuoret yöpyivät liikuntasalissa ja ohjaajille oli oma rakennus koulun vieressä. Koulun keittiö ja ruokasali tarjosi hyvät puitteet ruokailun järjestämiseksi. Leirillä oli oma kokki, joka loihti mainiot ateriat joka päivälle eikä kukaan varmasti jäänyt nälkäiseksi leiripäivien aikana. Leiriläiset saivat vielä käyttää paikallista kiipeilyhallia vapa-ajallaan eli jos päivän aikana ei saanut kiivetä riittävästi, niin illalla pystyi kuluttamaan loput nahat hallissa.
Leirille ajaessa kiinnitimme huomiota kallioiden määrään joita ilmestyi kuin sieniä sateella näkökenttään, kun lähestyimme Brodalenia. Kiivettävähän Bohuslänissä riittää, ja paikka on tunnettu trädikiipeilyn mekkana ympäri maailman. Lähin kiipeilypaikka koululta oli 15 min kävelyn päästä Hällerissä, joka tarjosi mainiota boulderia että korkeaa trädiä. Bohuslän tarjoaa kuitenkin kaikille jotakin, sillä alueelta löytyy hyvää boulderia, sporttia ja trädiä. Tämä näkyi myös leirin tarjonnassa, sillä jokaiselle päivälle oli neljä vaihtoehtoa joista sai valita mitä haluaa tehdä. Tarjolla oli yleensä kaksi eri halkeama kiipeilypaikkaa, yksi boulder- ja yksi sporttikiipeilypaikka. Jokaisen päivän lopuksi nuorille esiteltiin seuraavan päivän kiipeilypaikat joista he valitsivat minne haluavat lähteä.
Säät suosivat meitä, sillä saimme ainoastaan ensimmäisen päivän aamusta vesisadetta niskaamme lyhyen kuuron merkissä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä auringon ja tuulen vaikutuksesta iltapäivällä pystymme kaikki kiipeämään. Kolmantena päivänä pidimme boulderkisan Hällerin mainiolla boulderalueella. Eri maat sekoitettiin ja jaettiin omiin tiimeihin joissa kiersimme alueen bouldereita tarkoituksena topata joukkueena mahdollisimman monta reittiä. Tämä oli mukava keino tutustuttaa nuoret toisiinsa ja boulderointiin. Osalle nuorista tämä oli ensimmäinen kerta ulkona boulderoimassa, jonka vuoksi itsensä voittamisesta ja reitin kiipeämisestä sai huimat kannustukset.
Leiri tarjosi myös mahdollisuuden päästä harjoittelemaan reitintekoa boulderhallissa ihanien islantilaisten ohjaajien avustuksella. Nuorten rakentamat reitit saivat paljon kiitosta ja osa reiteistä osoittautuikin hyvin haastaviksi. Erityisesti suomalaistiimin rakentama pinkki reitti sai paljon positiivista palautetta paikallisilta kiipeilijöiltä.
Leiripäivät olivat hyvin kiipeily voittoisia, mutta illalla vapaa-ajallaan saattoi käydä kaupassa, uimassa tai pelata porukalla pihapelejä. Aamuisin oli halukkaille tarjolla myös joogaa, joka tarjosi lempeän ja mukavan tavan herätä päivään. Leirin parasta antia oli tietysti päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, uusien taitojen harjoittelu ja hienoissa kiipeilypaikoissa vierailu. Viimeisenä iltana ilmassa oli haikeutta, kun vietimme aikaa kauniilla, mutta tuulisella rannalla grillijuhlien merkeissä. Keskustelut siirtyvät luonnollisesti ensi vuoteen, kuka olisi tulossa uudestaa leirille ja missä se järjestetään?
Nyt katseet ovat kääntyneet Suomeen, sillä vuonna 2024 NYC-leirin järjestää Suomi. Suunnitelmat leiripaikasta ovat vielä avoinna, ja kaikki leirin järjestelyistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä nuorisovaliokuntaan lähteä mukaan suunnittelemaan leiriä.
Teksti: Sanna Leppänen, kuvat: Jason Beech
