Anni Penttilä on 30-vuotias vuorikiipeilijä, joka innostui vuorista ensimmäisellä Nepalin matkalla 2013. Tämän jälkeen Anni on kiivennyt Nepalissa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Tansaniassa ja Norjassa vuosien aikana ja keväällä 2021 hän saavutti tavoitteensa kiivetä Mt. Everestin huipulle. Anni asuu Helsingissä ja harrastaa muitakin kiipeilyn alalajeja kuin vuorikiipeilyä.
Tässä artikkelissa Anni kertoo nousustaan ja vuoresta.

Ama Dablam South West Ridge
- Missä: Koillis-Nepal, Khumbu
- Korkeus: 6 812 metriä
- Sesonki: huhti-toukokuu ja syys-marraskuu
- Reitti: Anni kiipesi South West Ridgen, joka on Ama Dablamin yleisimmin kiivetty reitti.
Reitti on osittain erittäin jyrkkä ja tekninen, reitillä on myös pystykalliota. Vaikeimmat kohdat sisältävät 5c-kiipeilyä.

Reitillä on perusleiri ja kolme yläleiriä, Ama-Dablam perusleiri sijaitsee 4 500 metrin korkeudessa. Päätimme, että emme tee rotaatiota vaan kiipeämme suoraan yläleirien kautta huipulle. Emme käyttäneet ollenkaan kolmosleiriä, koska sen yläpuolella on jäätikkö ja leiripaikka on vaarallinen.
Ennusteen mukaan piti tulla noin puoli metriä lunta. Siitä alkoikin sitten pieni panikointi ja pohdinta, että mitä tehdään. Ama Dablamilla on sen verran jyrkkää ja ilmavia kohtia sekä vyöryherkkiä alueita, että lumisade ei kuulostanut ollenkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta
Reitin merkittävä kohta ennen kakkosleiriä on Yellow Tower -niminen kohta, jossa kiivetään noin 15 metriä jyrkkä seinämä. Täytyy rehellisesti sanoa, että olin odottanut jotain paljon pahempaa kuin lopulta tämä osuus olikaan.

Mukana oli painavampi reppu ja täytyy kyllä sanoa, että jyrkällä kiivetessä se teki kiipeilystä huomattavasti raskaamman kuin ilman reppua. Mukana kulki ruokaa, makuupussi, huiputusyön vaatteet, alusta ja pientä sälää. Ykkösleiristä edetään vielä lenkkarit jalassa, joten myös ylävuoristokengät olivat repussa.
Kiipeilygreidi on vaikeimmillaan ”vain” 5c, mutta kun korkeutta on 6 000 metriä, painava reppu selässä ja isot ylävuoristokengät jaloissa, niin arvioisin teknisyyden olevan haastavaa.
Onneksi kaikki retkikunnan jäsenet olivat kiivenneet paljon ja pieni ryhmä teki taas kerran liikkumisesta joustavaa.
Kolmosleirin jälkeen alkoi jäinen ja luminen osuus, jossa kiivetään melko jyrkkää rinnettä huipulle saakka. Tämä osuus kesti useamman tunnin.

Marraskuun loppu oli mielestäni oikea aika mennä Ama Dablamille. Ama Dablam on yksi suosituimpia vuoria kiivetä syksykaudella ja lupia myönnetään jopa enemmän kuin keväällä Everestille.
Ama Dablamin South West Ridge -reitti on muutamia vaikeampia paikkoja sisältävä, upean jyrkkää ja ilmavaakin kiipeilyä sisältävä reitti.
Nepalissa syksyn kiireisin kiipeilykausi alkaa elokuun lopulla ja jatkuu lokakuun loppuun, tämän jälkeen vuorilla alkaa hiljentymään. Lopulta saimme kiivetä täysin omassa rauhassa ja tapaamiset muiden ihmisten kanssa voi oikeastaan laskea yhden käden sormilla.