Jylhistä jylhin, Eiger

Eigerin Östegg-Mittelegi-South Ridge -reitillä

Monelle kiipeilijälle Eigerin pohjoisseinä on se alppikiipeilyn ruumiillistuma, suuri haave ja unelma – niin myös alleirjoittaneelle. Vaikka pohjoisseinälle on vielä matkaa, Östegg-Mittelegi-South Ridge-reitti oli todella hieno intro vuorelle. Yksi oman kiipeilyuran hienoimmista jutuista onkin ollut vuoden 2019 topitus tällä reitillä, semmikin kun sen pääsi tekemään oman pojan kanssa. Koko kolmen päivän ajan oli aivan upea flow.

Lähestyminen

Siirtyminen Italiasta lähtöpaikalle Sveitsiin Grindelwaldiin ei sujunut aivan ilman kommelluksia. GPS vei junaan, mutta koska en uskonut sitä ja halusin mielummin ajaa vuoristotietä Kanderstegiin niin päädyttiin pussin perälle. Olisi ehkä kannattanut selvittää vaihtoehdot etukäteen. Ei muuta kuin takaisin ja kiltisti Kandestegin junaan.

Grindelwald

Useimmille lähtöpaikaksi valikoituu Grindelwald. Toki myös viereisestä Lauterbrunnenin laaksostakin voi lähestyä. Gridendelwaldissa kaikki on kallista ja vaikkapa ilmaisesta parkkipaikasta on aivan turha haaveilla. Kaikkea mahdollista kuitenkin on, paitsi ehkä kylmäkuivattua ruokaa, ja keskustan uuden uusi maanalainen pysäköintitalo toivottaa lämpimästi tervetulleeksi, luonnollisesti suhteellisen heftyä maksua vastaan. Kaikki kuitenkin asettuu mittakaavaan kun lähtee ostamaan junalippuja. Lippu Alppigleniin, Östegg Hutten -lähtöpaikalle, ei ole tajuttoman kallis, mutta sen jälkeen kun on maksanut paluulipun Jungfraujochin asemalta, tuntuvat ruokaostokset ja parkki suorastaan ilmaisilta.

Varusteet

Reitillä on aika paljon etenemistä sekä ihan puhtaasti kilometreinä kartalla että korkeuserona. Sen vuoksi varusteet kannattaa valita harkiten. Kevyt on valttia. Oma suosikki setti olisi:

Vaatteita / hlö:

• softshell takki (Arc’teryx Gamma MX Hoody),
• softshell housut (Ternua), hanskat (Hestra Ergo Grip Active),
• vara-alkkarit ja -sukat,
• kevyt untuvatakki,
• shortsit,
• tupasukat,
• pipo

Kiipeilytavarat / tiimi:

• 60 m sinkkuköysi (Beal Opera Golden Dry),
• 4 kpl camu (Black Diamond Camalot Ultralight yellow, red, green, grey),
• 6 kpl kiila (DMM Wallnuts & Alloy Offset),
• 6 kpl jatkoja (Petzl Ange Finesse),
• 4 kpl alppijatkoja,
• slingi (Blue Ice Mission Light, 180 cm)

Kiipeilytavarat / hlö:

• hakku (Grivel Ghost),
• raudat (Petzl Leopard FL),
• kengät (Scarpa Rivelle Tech 2.0 HD),
• 2 kpl jääruvi (Blue Ice Aero Lite 19 cm, 16 cm),
• valjaat (Blue Ice Couchas Light),
• 2 kpl slingi (Blue Ice Mission Light, 120 cm),
• 4 kpl lukkosulkkari (Petzl Attache, Spirit),
• 3 kpl lankasulkkari (Petzl Ange L),
• varmistuslaite (Mammut Smart Alpine),
• kevlarnaru (150 cm),
• prusiknaru (2X 150 cm 7 mm,
• 500 cm 7 mm),
• kiila-avain (Wildcountry Pre Key With Leash),
• köysirulla (Petzl Micro Traxion),
• köysitarrain (Petzl Tibloc),
• kiipeilyveitsi (Trango Piranha),
• kypärä (Petzl Sirocco)

Muuta / hlö:

• termospullo (1 L),
• vesipullo (1 L),
• reppu (Exped Black Ice 30L),
• otsalamppu (Petzl Swift RL),
• silkkilakana (Sea To Summit Premium Silk Travel Liner Mummy with Hood),
• aurinkolasit (Julbo Shield Reactiv 2-4),
• hammasharja,
• piilolinssit

Muuta / tiimi:

• hätämajoite (Mountain Equipment Ultaralite Bivi Double),
• kartta,
• kompassi,
• hammastahna,
• käsidesi,
• aurinkovoide,
• vessapaperia,
• kosteuspyyhkeitä

Alpiglen

Vaikka puristi kävelee meidänkin reitin kylästä asti, vähän helpommalla pääsee jos ottaa junan Alpiglenin asemalle Sieltä lähtee polku jota pitkin pääsee suhteellisen pienellä vaivalla isolta osin korkeuskäyrää seuraillen Östegg Hutten alle.

Tämä oli meidänkin suunnitelma. Syötiin ”kevyt lounas”, tankattiin vesipullot täyteen ja lähdettiin etenemään. Helppo homma, koska reitti oli noin kymmenen vuoden takaisen sekoilun, tai oikeastaan kahden, ansiosta suhteellisen tuttu.

Östegg-maja

Alppiglenistä polku Östegg-majalle on muutaman tunnin juttu. Ensin paikallista jokajampan motaria about korkeuskäyrää seuraillen tai pieniä nousuja ottaen varoituskyltein osoitettuun risteykseen. Sieltä sitten pienempää polkua ylämäkeen.

Varoituksista huolimatta, kyse ei ole mistään supervaarallisesta tai -vaikeasta. Reitillä on ajankohdasta riippuen muutama lumilaikku, jotka pääsääntöisesti menee ilman jäärautoja ja lopussa vähän jyrkempi teräskaapelilla varustettu ”kiipeilyosuus”. Vaikka me ei otettu valjaita paketista tässä kohtaa, voi sellanenkin käydä mielessä.

Itse maja on pieni ja miehittämätön, mutta sitäkin söpömpi ja todella upealla paikalla. Avaimen saa koodilla, jonka puolestaan saa kun tekee varauksen. Sinne mahtuu nukkumaan kymmenkunta ihmistä, mutta ite oon aina saanut nukkua omassa rauhassa. Majalla on yleensä lumesta sulavaa juoksevaa vettä. Jos vesi ei maistu tai jos vaikka nousupäivän aamuun tekee mieli krapulaa, niin sieltä voi ostaa viiniä ja kaikenlaista muuta juomaa kun jättää jälkeensä listan mukaisen summan paikallista valuuttaa. Luottokortilla ei voi maksaa. Hinnat ei lähtökohtaisesti ole sen pahemmat kuin laakson kuppiloissakaan.

Östegg-harjanne

Matka Östegg-majalta Mittelegi-majalle kestää 6–8 tuntia tiimiltä, joka suurin piirtein tietää reitin eikä tupeksi. Nopea menee nopeamminkin, mutta jos eksyy tai tulee muuta kakkaa tuulettimeen, niin aikaa voi mennä helposti tuplatkin (nimimerkki kokemusta on myös tavarasta tuulettimessa). Meillä oli tällä kertaa perussuoritus, ehkä just 8–9 tuntia.

Homma alkaa vaihtelevasti sorarinteessä ja kivikossa näkyvää polkua pitkin. Sieltä täältä saattaa bongata myös maaliläiskän joka viittoo oikeaan suuntaan. Reitti jyrkkenee pikkuhiljaa. Paineltiin ihan suht hyvää vauhtia harjanteen päälle, ennen kuin ruvettiin avaamaan köyttä paketista. Matkalla oli muutama nelosen tai vitosen bouldermuuvi on syytä ottaa tarkasti. Edellisellä kerralla lipsautettu kamera meni alas asti, noin kilometrin. Harjanteella kiven laatu vähän paranee ja muutenkin homma on kivempaa.

Matkalla on syytä olla tarkkana: Vaikka reitti on periaatteessa aika selvä ja kiipeilyllisemmissä kohdissa on jonkin verran pulttejakin tienviittoina, siinä on myös muutama kohta missä menee helposti hutiin. Eka tulee pienen traversen jälkeen ennen kuin otetaan uusi steppi korkeammalle harjanteelle. Ledge vetää helposti pitkäksi, eikä sieltä ole helposti varmistettavaa reittiä ylös. Kiipeily sinänsä ei oo vaikeeta myöskään sieltä pidemmältä, mutta on kymmenien metrien runoutit.

Toinen herkkä kohta on sellanen missä reitti kääntyy ensin oikealle ja sitten vasemmalle, jonka jälkeen mennään seinämässä olevasta reiästä läpi. Tässäkin oon menny aikaisemmin harhaan, molemmissa mutkissa. Jotenkin varsinkin sitä kohtaa jossa reitti kääntyy seinämää ja seinämässä olevaa reikää kohti on vaikea havaita. Kun reiästä on päässyt läpi alkaa navigointikruksit olla takana ja suoraviivaisempaa suorittamista edessä. Myös se kiipeilykruksi, joka on luokkaa 5C. Oli sovittu, että mä vedän kuitenkin sen kruksi köydenpituuden. Ei noin ”listahinnalla” kovin vaikeaa, mutta kuitenkin allekirjoittaneelle reppu selässä kovat kengät jalassa ihan tarpeeksi vaikeaa. Onneksi Jaakko halus vetää edeltävän traversen tähän kruksin alle. Se ei kuitenkaan huomannut ständipaikkaa ja veti puolet siitä kruksi-kp:stäkin ja mä pääsin melkein ku koira veräjästä.

Kruksin jälkeen ollaankin sitten jo Mittelegi harjanteella. Tästä eteenpäin eteneminen Mittelegin majalle asti on suhteellisen nopeaa ja helppoa. Pitkästi sitä kuitenkin on. Kiveä saa tampata ihan huolella. Oltiin kuitenkin majalla ajoissa ja saati saatiin valita sängyt oman maun mukaan.

Valtaosa porukasta nousee junalla Eismeerin asemalle, josta on parin tunnin kipaisu jäätikön yli ja jyrkähköä rinnettä tuvalle. Me oltiin yhden ruotsalaisen parivaljakon kanssa ainoat jotka tuli Östegg-harjannetta. Ruotsalaiset tuli koko matkan kylältä manuaalisti Mittelegi-majalle ilman välipysähdyksiä. Kova veto.

Mittelegi-maja

Mittelegi-maja on vasta remontoitu ja vaikka se ei ole suuren suuri, niin sinne mahtuu silti nelisenkymmentä kiipeilijää. Jos keli on nätti, niin lähtökohtaisesti tupa on täynnä. Niin tälläkin kertaa. Kannattaa varata ajoissa. Ruoka on illallisella hyvää ja sitä saa riittävästi – ja täälläkin tarjoillaan myös viiniä. Aamupala sen sijaan on tavanomaiseen tapaan suht laiha. Ei niin laiha kuin Italiassa, mutta ei siitä ainakaan allekirjoittanut paljo miksikään tullut.

Majalla herätys tapahtuu useammassa vuorossa. Lähtökohtaisesti opastetut ryhmät on etusijalla, eli pääsee edelle jarruttamaan menoa. Näin kävi myös meille. Meidät laitettiin viimeseen ryhmään ja seuraavan päivän jonottelu oli sit sen mukaista. Jostain syystä ruotsalainen parivaljakko (oisko ollu sit jotain kuuluisia) pääsi ensimmäiseen. Bonuksena joku pölli meikäläisen hakun. Oli sentään jättänyt tilalle ajetumman version samasta.

Mittelegi-harjanne

Aamupalan jälkeen edessä oli sitten toinen oikea kiipeilypäivä ja reissun kohokohta, Mittelegi-harjanne Eigerin toppiin ja sieltä sitten etelä–länsiharjanne pois. Päästiin meidän herätyksestä ensimmäisinä kivelle ja otettiin aika nopeasti edellä olevat tiimit kiinni. Odoteltiin ja otettiin rauhassa, aina silloin tällöin mentiin ohi kun oli hyvä paikka ja saatiin tilaa. Näin ehkä kahdeksan porukaa.

Ja sitten se toppi. Hieno ja ainakin omalla kohdalla jonkinlainen kiipeilyuran täyttymys. Siis olin kuitenkin haaveillut Eigerin topista about 15 vuotta. Ja vielä oman pojan kanssa. Kaiken kaikkiaan homma oli tähän asti mennyt todella hyvin.

Etelä–länsiharjanne

Kun valokuvat oli otettu, oli aika ruveta suunnittelemaan poistumista. Ja eikä siinä, töppöstä toisen eteen ja menoksi. Valitettavasti edessä oli edelleen aika paljon porukkaa. Ohiteltiin kunnes törmättiin aika kypsän oloiseen oppaseen ja jostain Japanista tai Kiinasta olevaan asiakkaaseen. Asiakas oli selvästi väärässä paikassa. Eikä vieno ehdotus ohituksesta saanut oikein vastakaikua. Istuskeltiin sit kivellä ja ihmeteltiin, syötiin eväitä ja ihmeteltiin. Ja näin mentiin muutama laskis.

Onneksi se opas kuitenkin lopulta arvioi meidät sen verran paljon nopeammiksi, että päästi ohi ja päästiin jatkamaan matkaa vähän ketterämpää kyytiä. En osaa arvioida kuinka myöhään ovat olleet maalissa, mutta varmasti myöhään. Poistumisharjannettakin nimittäin on ja välissä myös yks välitoppi. Kaiken kaikkiaan ohitettiin ehkä 12 poppoota. Niitä ruotsalaisia ei nähty, ne oli selvästi nopeita.

Meillä kuitenkin loppumatka meni mukavasti ilman suurempia kommelluksia. Välitopit ja muut. Eigerjochin juna-asema oli just niin paha härdelli kuin pelkäsinkin. Siis todella paha turistirysä kaikkine mahdollisine jonotus-matkamuistokaupan-kautta-kaikkimaksaa-ihanjäätävästi-vinkeineen. Aika iso kontrasti Eigerin taivaallisiin tunnelmiin. Fiilikset oli kuitenkin hyvät, eräänlaista jälkihehkua, jota jatku monta päivää. Suosittelen!