Teksti ja kuvat: Saku Korosuo. Julkaistu Kiipeily-lehdessä 2023-2
Yleistä
Laskeutuminen on periaatteessa helppoa ja yksinkertaista, mutta siitä huolimatta joka vuosi kiipeilijöitä kuolee laskeutuessa. Voisikin sanoa, että laskeutuminen on se kaikkein vaarallisin osa kiipeilyä. Valtaosa onnettomuuksista voitaisiin kuitenkin estää kahdella asialla: köyden päihin laitetaan solmut, ja prusikkia käytetään laskeutumislaitteen backuppina
Onnettomuudet
Köyden päästä läpi laskeutuminen lienee yleisin syy laskeutumisonnettomuuteen. Yleensä tämä johtuu paitsi siitä, että köyden päästä puuttuu solmu, myös siitä että köysi ei ole laitettu keskikohdasta ankkuriin.
Mikäli tilanne huomataan kesken laskeutumisen, on tietysti helppo laittaa solmu köyden päähän ja säätää köyden päät tasan.
Jotta köyttä voi säätää kesken laskeutumisen, pitää ensin saada paino pois köydestä. Pulttireiteillä on helppo kiinnittäytyä hetkeksi pultin varaan vaikkapa slingillä tai jatkoilla. Trädireitillä taas pitäisi olla hieman räkkiä mukana, jotta saadaan varmistus asennettua ja paino sen varaan. Kun paino on saatu pois köydestä, voi köyttä luisuttaa prusikin ja varmistuslaitteen läpi kunnes köyden päät ovat yhtä pitkät, tai ainakin siihen asti että molemmat päät yltävät varmasti maahan asti.
Pahimmassa tapauksessa, jos köysi on liian lyhyt ja kyseessä on päällekaatuva seinä, jolloin roikutaan ilmassa, ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin prusikoida, eli kiivetä kahdella prusikilla köyttä pitkin takasin ylös. Myös slingiä voi käyttää tarvittaessa prusik-narun tilalla. Prusikoidessa on syytä muistaa kiinnittää erillinen backup tasaisin väliajoin. Backuppina voi olla esimerkiksi molempia köysiä käyttäen tehty heittokasi tai umpisolmu, mikä kiinnitetään varmistuslenkkiin.
Onnettomuuksia sattuu myös sen takia, että laskeutumislaite on kiinnitetty väärin köyteen. Näissä onnettomuuksissa erillinen prusik backuppina olisi todennäköisesti pelastanut tilanteen. Prusik kannattaa asentaa köyteen ennen varmistuslaitetta
Tällöin varsinaisen laskeutumislaitteen kiinnitys on helpompaa kun prusik pitää köyden painoa, ja silloin tulee myös varmasti prusik laitettua.
Ankkuriin kannattaa kiinnittäytyä pitkällä lehmänhännällä, joka poistetaan vasta sen jälkeen kun prusik ja laskeutumislaite ovat kiinnitettyjä ja roikutaan niiden varassa. Myös tämä rutiini estää onnettomuuksia.
Solmut
Harvinaisempia onnettomuuksia ovat ne, joissa yhteen kiinnitetyt köydet ovat auenneet. Lähtökohtaisesti syy on aina väärin tehdyssä solmussa. Köysiä yhteen solmiessa on tietysti äärimmäisen tärkeää, että solmu on oikein tehty, se on kiristetty kunnolla ja solmun jälkeen on jätetty tarpeeksi pitkät hännät. Umpisolmu, eli ”European death knot” on helpoin ja hyvä tapa yhdistää köydet. Mitä tahansa solmua käytetäänkään, on aina mahdollista tehdä toinen solmu perään. Mutta kaksi solmua on isompi hässäkkä kuin yksi solmu, joten se jää myös herkemmin kiinni kallion muotoihin.
Ankkurit
Myös ankkurin pettämiseen on mahdollista varautua, mutta se koskee lähinnä usean köydenpituuden reittejä. Suomessa ei ole oikeastaan mitään syytä laskeutua epävarmasta ankkurista. Seuraavat ohjeet ovatkin lähinnä useamman köydenpituuden reiteille, joissa on laskeutumisankkurit valmiina.
Mikäli ankkurissa on valmiina slingejä, on niiden kunto hyvä tarkastaa, ja tarvittaessa vaihtaa slingi. Samoin mahdollinen sulkurengas, maillon tai nenärengas on hyvä tarkastaa, ja tarvittaessa jättää oma sulkurengas ankkuriin.
Epämääräistä ankkuria kannattaa testata ennen varsinaista laskeutumista. Ankkuriin voi laittaa esimerkiksi slingin ja astua sen varaan ja katsoa miten ankkuri käyttäytyy. Tällöin on tärkeää olla kiinni myös jossain muussa pisteessä ankkurin pettämisen varalta. Pitkillä reiteillä ankkurin voi testata esimerkiksi siinä vaiheessa, kun köydet ovat vielä kiinni edellisessä ankkurissa.
Yksi tapa lisätä turvallisuutta on asentaa ankkurin viereen erillinen backup varmistus, eli esimerkiksi camalot, joka klipataan köyteen, mutta ei kuitenkaan painoteta. Viimeinen, ja mieluiten kevyin laskeutuja ottaa ylimääräisen varmistuksen pois, mikäli se siinä vaiheessa tuntuu järkevältä. Tällöin ankkuri on jo testattu ainakin yhden laskeutujan toimesta.
Mikäli ankkurin viereen ei saa ylimääräistä varmistusta, voi niitä asentaa myös kesken laskeutumisen. Varmistukset kiinnitetään vain toiseen köyteen ja viimeinen laskeutuja poistaa varmistukset. Tällöin ankkurin pettäessä köysi jää kiinni ylimpään varmistukseen.
Keliolosuhteet
Tuulisella kelillä kannattaa laskeutua niin, että köydet ovat laskeutuessa mukana. Köydet voi pitää erillisissä vyyhdeissä varustelenkeissä, niin että toinen on toisella puolella ja toinen toisella. Vaihtoehtoisesti köydet voidaan myös sulloa reppuun. Reppuun laitettuna köydet pitää sulloa niin, että aloitetaan köysien päistä, joissa on solmut, ja työnnetään köysiä repun pohjalle samaan aikaan, kunnes köydet on käyty läpi. Lopuksi reppu laitetaan roikkumaan varmistuslenkkiin. Köydet kannattaa pitää laskeutuessa mukana myös silloin, jos maasto on sellaista, että köydet voisi jäädä helposti kiinni. Esimerkiksi mikäli laskeutumislinjalla on paljon puita tai pusikkoa.
Hyvällä kelillä köydet voi heittää alas niin, että ensin tehdään pieni vyyhti. Köyttä otetaan noin seitsemän metriä ja vyyhti heitetään alas. Köyden paino vetää lopun köyden myös alas.
Vinkit:
Niille jotka eivät jaksa koko juttua lukea, vinkit pähkinänkuoressa:
- Tarkista ankkuri ennen laskeutumista
- Laita solmut köyden päihin
- Tarkista että köysi on keskikohdasta kiinni ankkurissa. Jos mahdollista, katso että molemmat köydenpäät yltävät maahan tai seuraavalle ankkurille.
- Käytä aina prusikkia
- Irrota lehmänhäntä vasta kun olet tarkastanut että laskeutumislaite ja prusik ovat oikein ja roikut niiden varassa.
- Jos yhdistät kaksi köyttä, kiristä solmu kunnolla ja jätä tarpeeksi pitkät hännät.
- Tuulisella kelillä ja vaikeassa maastossa köydet kannattaa pitää laskeutuessa mukana.
