Maanantaiaamu valkeni lämpimänä ja kirkkaana. Tunnelma Tapanilassa oli jännittynyt ja odotuksen pystyi tuntemaan ilmassa. Ei ihmekään, sillä historialliset kilpailut olivat alkamassa.
Suomi sai ensimmäistä kertaa koskaan kunnian emännöidä IFSC:n nuorten MM-kilpailut heinä-elokuun vaihteessa! Yhteisvastuun lokaatioista ottivat Tapanilassa sijaitseva Helsingin Kiipeilykeskus sekä Konalan Ristikon KiipeilyAreena. Paikalle saapui 621 kilpailijaa 57 maasta sekä tietysti heidän huoltojoukkonsa!
Helsingin Kiipeilykeskus rakennutti mielettömän uuden seinän, joka toimi täydellisesti kisojen venuuna: katsomo pystyttettiin Tapanilan urheilukeskuksen parkkipaikalle, johon näyttämö eli kisaseinä avautui. Ulkokatsomossa on aina riskinsä, mutta kesän helleaalto loi eteläeurooppalaisen tunnelman auringon helliessä katsojia. Pari pientä sadekuuroa eivät tunnelmaa latistaneet – suurimman osan ajasta taivas oli kirkas.
Lisäksi Ristikon komea lead-seinä sekä standardien mukainen speed-seinä loivat hienot puitteet toiselle kisa-osuudelle. Kilpailuissa oli todella maailmanluokan tuntua eivätkä järjestelyt hävinneet lainkaan aiempiin järjestäjämaihin verrattuna – itse asiassa päinvastoin, kehuja sateli.
Ison työn tekivät hallien lisäksi vapaaehtoiset! Ilman heidän työpanostaan eivät järjestelyt olisi varmasti onnistuneet. Tuomareita, varmistajia, IFSC:n apukäsiä, eristyksen valvojia – titteleitä ja tehtäviä oli monia. Lämmin kiitos jälleen kaikille, jotka olivat apuna. Vapareiden kokemuksista voit lukea lisää alta!
Kilpailut eivät tietysti olisi tapahtuneet ilman kahta henkilöä. Tapahtumasta saamme kiittää kilpailuvaliokunnan Enni Bertlingiä ja Santeri Turkulaista, jotka omalla visioinnillaan ja ahkeralla panoksellaan tekivät historiallisista kilpailuista mahdolliset. Heidän kokemuksistaan ja siitä miten kilpailut ylipäätään saatiin Suomeen saamme toivottavasti kuulla lisää haastattelun muodossa myöhemmin! Keskitytään nyt itse kilpailuihin.
Pitkä ja intensiivinen kisaviikko
Boulder sai kunnian olla kilpailujen ensimmäinen laji. Tapanilan maanantaiaamussa pääsivät ensimmäisenä karsimaan U19-sarjan naiset ja miehet. Suomestakin nähtiin hyvä edustus. Mukana kilpailemassa Suomen maajoukkueesta olivat Jessica Knifsund, Venla Matero, Aava Mattila, Leino Taulu, Aaron Rantanen ja Eemeli Nuutinen. Jessica Knifsund oli todella lähellä päästä semifinaaleihin asti, mutta jäi harmittavasti vain yhden paikan päähän. Jessican kisakokemuksista voi lukea lisää alta!
Tiistaina lavalle astuivat U17 karsinnat ja sielläkin nähtiin hienoa yritystä suomalaisilta. Mukana olivat Juho Anttila, Vilho Talvisalmi, Peetu Rintamäki, Aava Jääskeläinen, Tilda Kosonen ja Lumi Pellikka.
Maajoukkueen valmentajat Timo Peltola ja Esa Suopanki pitivät Suomen maajoukkueen suoriutumista oikein hyvänä: toppeja sekä hyvää kisakokemusta isoista arvokilpailuista tuli.
Keskiviikkona pääsimme todistamaan viimeistä boulder-taistoa finaalien muodossa. U19 miehissä Japanin Kodai Yamada otti kultaa ja niin ikään U19 naisten kulta meni Japaniin Kaho Murakoshille. Mainittakoon myös, että pronssimitalin vei Thaimaan Auswin Aueareechit, joka oli maansa ainoa edustaja näissä kilpailuissa, siinä missä suurimmalla osalla maista oli kokonainen tiimi mukana. U17 naisten sarjassa eivät japanilaiset päässeet palkintosijoille, mutta kulta meni kuitenkin Aasiaan eli kiinalaiselle Meini Lille. Miesten U17 boulderissa Japani otti taas kolmoisvoiton kirkkaimman mitalin mennessä Ryusei Hamadalle.
Kovimman kannustuksen palkinnon kisakatsomossa saivat Kanadan, Espanjan ja Japanin joukkueet! “Gambale, gambale”, “venga” ja “come on” kuuluivat yli tuhatpäisen katsoja joukon yli. Tunnelmaa ylläpiti juontajan roolissa loistava Lauri Hilander. Oli suuri ilo olla paikalla ja saada seurata tapahtumaa tässä hienossa kisavenuussa!
Torstaina siirryttiin Tapanilasta Konalaan KiipeilyAreenalle, jossa jo karsinnoissa oli tupa täynnä. Samana päivänä leadin semifinaali- ja finaaliliput myytiiin loppuun! Kaikkien osallistujamaiden liput oli ripustettu komeasti seinälle ja tämä toi upean ja arvokkaan tunnelman tapahtumaan. Areenalla vauhtia pitivät yllä viihdyttävät Arttu Takala ja Erik Marttinen, DJ sekä yleisö, joka muisti pitää ääntä tiukan paikan tullen!
Suomesta karsinnoissa näimme Jessica Knifsundin, Venla Materon, Aava Mattilan naisten U19-sarjassa sekä U17-sarjassa Lili Boijer-Spoofin, Lumi Pellikan ja Tilda Kososen. U17 miehissä kilpaili Juho Anttila ja U19 miehissä Leino Taulu ja Eemeli Nuutinen. Valitettavasti suoritukset eivät aivan riittäneet semeihin.
Lauantai-illan finaaleissa nähtiin yllättäviä heart breaker -hetkiä kun jotkut ennakkosuosikit putosivat kuin varkain jo lead-reitin alussa. Toki saimme todistaa myös mielettömiä onnistumisia. Espanjalainen Geila Macía Martìn suoritui leadin ykköspodiumille naisten U19-sarjassa ja sai kultamitalin boulderissa saadun hopean viereen. Ukraina sai myös oman kultansa Rafael Kazbekovan toimesta naisten U17-sarjassa. Miesten sarjoissa kumpikin ykkössija meni Japanille: Manato Kurashikille (U19) ja Ryusei Hamadalle (U17). Ryusei Hamada otti näistä kilpailuista kotiin viemisiksi siis niin boulderin kuin leadin kullan!
Sunnuntai oli kilpailujen viimeinen päivä ja edessä oli viimeinen, mutta helposti nopein laji! Speedissä perinteisesti Aasian maiden edustus on ollut vahvaa, mutta podiumilla nähtiin yllätyksiä. U19 miesten mitalit tulivat nimittäin kaikki Eurooppaan, kirkkain niistä Saksaan Aodhan Umlaufille. Kilpailujen nopein aika saatiin miesten U17-sarjassa kiinalaisen Yicheng Zaon toimesta ajassa 4,85 s, joka hätyytteli jo maailmanennätystä. Naisten nopein aika, 6,79 s, meni niin ikään kiinaan Shixue Mengin nimiin U19-sarjaan.
Suomen ja Pohjoismaiden nopeusennätys saatiin ainoan suomalaisen speed-kisaajan Niklas Kujansuun toimesta! Aika oli 8,22 s jopa pienellä haparoinnilla eli vieläkin kovempaa suoritusta on varmasti mahdollista saada. Niklaksen kisavalmistautumisesta voit lukea lisää alta sekä katsoa tulevaisuuden suunnitelmia Instagram postauksesta.
Järjestelyt kahden hallin sekä IFSC:n mielettömän kisakoneiston kanssa sujui odottamattoman hyvin. Mitään suurempia kommelluksia ei järjestelyissä tullut ja tekniikkakin pelasi pieniä nikotteluja lukuunottamatta loistavasti.
Palkintoja jakamaan saimme liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutalan leadiin lauantaina sekä Olympiakomitean Lauri Innan viimeiseen päivään. Tämä oli mahtava tilaisuus esitellä lajia ja verkostoitua!
Harrastus harrastuksen sisällä – vapaaehtoisten kokemuksia
Emme voi tarpeeksi kiittää tapahtuman vapaaehtoisia, siispä vielä tähänkin väliin kiitos! Vapaaehtoisia näissä kilpailuissa oli jopa noin sata, joista osa teki äärettömän pitkiä päiviä ja kaikki erinomaista työtä.
Vapaaehtoisia oli todella monipuolisissa rooleissa. BK Climbersin junnuvalmentaja Iivo Yrjölä toimi IFSC:n porukan apukätenä ja hoiti kokonaisuudessaan Result Servicea eli käytännössä kisailijoiden numerot, lähtölistatulosteet, tulosten tarkistamiset, merkitsemisen järjestelmään, valitusmuutokset ja julkaisut ja paljon muuta. Tuloshommien lisäksi Iivo vastasi tuomarikameroista. Päivät olivat todella pitkiä ja Iivo piti tätä pakettia pystyssä koko viikon aamusta iltaan. Viimeisenä päivänä, speed-kilpailujen päätyttyä, yllätti IFSC:n porukka Iivon tuomalla hänelle kortin ja pienen lahjan sekä antamalla aplodit hyvin suoritetusta työstä. IFSC:n Ursula Sterrer vinkkasi Iivolle, että tämä voisi halutessaan tulla mukaan World Cuppeihin Result servicen assistentiksi! Saa nähdä lähteekö mies maailmalle IFSC:n hommiin, mutta tällainen tarjous on hieno luottamuksen osoitus!
Päivi Mitrunen on ollut monessa kilpailussa mukana, eritoten tuomarin roolissa. Tällä kertaa hän pääsi tuomaroinnin lisäksi myös varmistushommiin syöttämään köyttä nuorille maailman huipuille. Vapaaehtoistyöpäiviä tuli useita, sillä hän osallistui niin boulderissa kuin leadissa kaikkiin karsintoihin, semeihin ja finaalehin!
“Olen ollut mukana kisahommissa jo vuosikaudet, ja luonnollisesti piti tähänkin megatapahtumaan lähteä mukaan. Vaparihommat ovat mulle harrastus harrastuksen sisällä, kiva tapa osallistua lajiin ja mahdollistaa etenkin nuorille onnistuneita kisatapahtumia”, summaa Päivi.
Kisojen katsominen toki ei kaikissa pesteissä juurikaan onnistu. “Tuomarina ja varmistajana ei oikein pysty seuraamaan kisoja. Siinähän näkee vain pienen siivun suorituksista ja kilpailijoista. Mutta itselleni ei ole tärkeää pystyä sillä tavalla seuraamaan kisatapahtumia, pääasia on keskittyä omaan hommaan ja hoitaa se mahdollisimman hyvin. Ehdottomasti menisin ja menenkin taas kun tulee seuraavat kisat, olivat ne sitten minijunnujen yläköysikisat tai jotkut uudet kansainväliset koitokset”, Päivi toteaa.
Tunnelma oli Päivin mukaan loistava, koska mukana oli mahtava ydinporukka, joka jo osasi hommat ja uudetkin henkilöt otettiin hyvin vastaan. IFSC:n briiffaus oli Päivin mielestä ainakin oman vastuualueensa toimitsijoille erittäin hyvä, ja IFSC:n työntekijät tuntuivat olevan lähes lehmänhermoisia ja hoitivat kaikki poikkeustilanteet sekä oudot kysymykset upeasti. “Heiltä myös välittyi mielestäni hienosti se kiitollisuus, että ilman valtavaa vapaaehtoisten joukkoa ei näitä kisoja saataisi kasaan”, Päivi sanoo.
Tunnelmia seinältä eli miltä tuntuu kilpailla maailmanmestaruudesta
Haastattelimme paria suomalaista kilpailijaa heidän kilpakokemuksistaan ja siitä miten ylipäätään tällainen kilpailuprosessi etenee ja miten kilpailijat valitaan mukaan. Jessica Knifsund on pitkän linjan kiipeilijä ja varmasti tuttu monelle suomalaista kilpakiipeilyä seuraneelle. Niklas Kujansuun kiipeilyura on vasta noin kolmivuotias, mutta kilpakokemusta riittää uinnin ja muiden lajien saralta. Kilpailuissa Jessica osallistui boulderiin ja leadiin, Niklas speediin.
“Hakuprosessi kaikkiin kansainvälisiin kisoihin tapahtuu meillä maajoukkuekarsinnoissa, joista pääsee 2 – 3 urheilijaa osallistumaan kilpailuihin per sarja. Halusin ehdottomasti mukaan MM-kisoihin heti kun sain tietää, että pääsin maajoukkueeseen”, kertoo Jessica.
Miten valmistauduitte MM-kilpailuihin Jessica ja Niklas?
Jessica kertoi omasta valmistautumisestaan kilpailuihin näin: “Valmistautuminen MM-kisoihin alkoi jo vuoden alussa, jolloin päätettiin nämä kauden pääkisoiksi ja koko kauden treenit oli suunniteltu niitä ajatellen. Olin myös ennen kisoja Saksassa ja Itävallassa tekemässä viimeistelytreenit MM-kisoja varten.”
Niklaksen valmistautuminen nopeuskilpailuun perustui tuttuihin tapoihin toisesta lajista: “Koska olen vanha uimari valmistaudun kisoihin uintikisojeni rutiinilla. Tykkään uida, saunoa ja käydä kylmäaltaassa kaksi päivää ennen kisoja ja monesti teen aktivoinnin samana päivänä. Aktivointi minulle sisältää hyppimistä pomppimista ja sykkeiden nostoa ja sormien lämmittelyä, mutta ennen kisoja saatan kokonaan olla kiipeämättä yhtenä tai jopa kahtena päivänä. Tarvitsen lepoa paljon palautumiseen ja vieläkin enemmän unta.“
Mitä tavoitteita teillä oli MM-kilpailujen suhteen?
“Mulla oli tavotteena päästä boulderissa semifinaaliin. Köyteen ei juuri ollut tavoitteita muuta kuin tehdä oma paras suoritus. Semifinaalin en lopulta päässyt, mutta silti jäi ylpeä fiilis näistä kisoista.
Tiesin jo ennen kisoja, että olin hyvässä kunnossa eikä [boulderin] 25. sija tullut sitä kautta ihan yllätyksenä. Totta kai jäi myös hampaankoloon kun semifinaalipaikka jäi saamatta, mutta silti päällimmäiseksi tunteeksi jäi tyytyväisyys siitä, että olen pystynyt pitämään kovaa tasoa yllä läpi kauden ja alkanut uskoa enemmän itseeni.
Lead-kisa meni mulla ihan hyvin. Odotukset ei ollut kauhean korkealla. Panostus oli mulla boulderissa ja siksi mulle riitti hyvin, että sain näytettyä vain sen hetkisen leadikunnon, ilman mitään isompia mokia tai lipsahduksia”, kertoo Jessica.
Niklaksen tavoitteet olivat selkeät: “Tavoitteena, kun aloitin speedin, oli rikkoa Suomen ennätys ja huvittavasti Pohjoismaiden ennätys tuli siinä samalla. Lajihan ei ole Pohjoismaissa suosittu, joten haaste ei ollut suuri. Tottakai petyin tuloksestani, koska oma henkilökohtainen ennätykseni on nopeampi, mutta olen silti ylpeä kun sain ennätyksen nimeeni. Aktiivisesti päivittäin treeneissäni alitan Suomen ennätyksen 5-10 kertaa, joten toiveet EM-kilpailuille ovat suuret.”
Mitä suunnitelmia teillä on tulevaisuudessa kisakiipeilyyn liittyen?
“Olisi mahtavaa päästä osallistumaan vielä kertaalleen MM-kisoihin, mutta mulla se mahdollisuus voi koittaa enää aikuisten sarjassa, johon siirryn ensi vuodesta alkaen. Jos U21-sarja tulee vielä ensi vuonna EM-kilpailuihin, niin niistä tulee varmasti seuraavan kauden pääkisat. Aion kuitenkin jatkaa kisaamista myös aikuisissa niin pitkään kun intoa riittää.
MM-kisat oli tosiaan mun kauden pääkisat ja nyt huomio siirtyy ensivuoden koitoksiin treenaamiseen peruskuntokauden merkeissä, vaikka nyt syksyllä on vielä leadin EM-kisat ja PM-kisat”, kertoo Jessica.
Niklas kertoo omista tavoitteistaan näin: “Tavoitteita tulevaisuudelle on parantaa omaa ennätystäni mahdollisimman pitkälle ja toivottavasti päästä Euroopan tasolla finaaleihin. Tänä vuonna on vielä nuorien EM-kilpailut, jossa tavoitteena on parantaa ennätystäni ja nauttia viimeisistä nuorisokisoistani. Sen jälkeen lähden Saksaan treenaamaan päätavoitteena speediä Dusseldorffiin Saksan maajoukkueen kanssa.
Koska Suomessa ei ole valitettavasti vahvaa speeditaustaa, tarvitsen valmentajan ja tiimikaverit muualta ja Saksa on lähempänä kuin Indonesia, josta valmentajani on kotoisin. Ensi vuoden puolella tavoittelen inttiin ja urheilukouluun pääsyä, jolloin voisin jatkaa speediuraani vielä aikuisten sarjassa. World cupeista en vielä tiedä, tavoitteet ja toiveet on Euroopan tasolla.”
Mitkä fiilikset kisoista jäi?
“Oli super siistiä olla taas mukana tämän tasoisessa kilpailussa ja on mukavaa päästä tapaamaan vanhoja tuttuja sekä saada uusia kavereita ympäri maailmaa.
Kisaajien välillä on mun mielestä aina tosi mukava ja kannustava ilmapiiri myös tämän tasoisissa kilpailuissa. Kilpailun aikana on ihan tavallista keskustella reiteistä ja jakaa vinkkejä muiden urheilijoiden kanssa”, kuittaa Jessica.
Kaiken kaikkiaan kilpailut onnistuivat upeasti ja järjestelyt saivat paljon kehuja muiden maiden valmentajilta ja kilpailijoilta, kuten myös IFSC:n toimijoilta. Hyvä Suomi, hyvä Enni ja hyvä Santeri sekä kaikki muut mukana olleet!
Suuret kiitokset niin ikään myös tapahtuman sponsoreille! Yhteistyössä mukana olivat: Helsingin kaupunki ja Helsinki liikkuu, Pohjola vakuutus, Climblab.dk, Suomen Urheilukiipeily ry., Keramore, Parvi Collective, Reloadmedia.fi, Varuste.net, K-supermarket Konala ja Kauppakeskus Ristikko.
Kiitos hienoista kuvista Timo Junttila ja Antti Peltola!
